|
|
Energiapolitiikka on äärimmäisen tärkeässä asemassa ilmastonmuutoskeskustelussa. Näissä asioissa on Suomessa menty pahasti takapakkia samalla kun muualla Euroopassa on tehnyt hyvinkin voimakkaita uudistuksia. Voi valitettavasti sanoa, että vaikka nykyisten hallituspuolueiden puheet ovat olleet kuin kukkasia ympäristöasioista, niin teot ovat olleet täysin päinvastaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa turpeenpoltolle osoitetut tuet: kun valtion tulisi tukea uusiutuvia energianlähteitä, tuetaankin turpeen käyttöä. Turvetta ei yleisesti lasketa uusiutuvaksi, sillä sen uusiutumiseen menee aikaa satoja vuosia. Tämä onkin täysin päälaella olevaa energiapolitiikkaa. Energiapolitiikassa tulisi keskittyä etenkin energiansäästöön ja uusiutuvien energianlähteiden, sekä mahdollisesti myös energian varastoimisen tukemiseen. Hyvänä esimerkkinä energiansäästämisestä on se, että jos suomalaisten käyttämät sähkölaitteet olisivat markkinoiden energiapihimpiä, niin tämä vastaisi energiansäästönä suurin piirtein Loviisan kummankin ydinreaktorin tuottamaa sähkömäärää. Jo pelkästään torkkutiloissa olevat laitteet käyttävät Suomessa sähköä yhtä paljon, kuin keskiverto hiilivoimala sitä tuottaa. Tämä sähkömäärä siis pelkästään siitä hyvästä, että laitteet eivät tee käytännössä mitään. Tästä onkin hyvä lähteä miettimään energiankäytön jatkuvan kasvun utopiaa. Tällä hetkellä niin Suomessa kuin EU:ssa ollaan huolissaan sähkön riittävyydestä, kun energian kulutus sen kuin vain kasvaa. Hyvänä vastaesimerkkinä voidaan pitää vedenkulutusta. 70-luvulla tehtiin suurinvestointeja vesijohtoverkoston kasvattamiselle, koska vedenkulutus oli koko ajan kasvanut voimakkaasti. Vedenkulutus kääntyi kuitenkin laskuun ja joissakin tapauksissa liian suuret vesijohtoverkot ovat aiheuttaneet ongelmia, kun veden viipymä putkistossa on liian pitkä. Nyt vesijohtoverkostoja uusittaessa putkistojen kokoja pienennetään. Sama tilanne voi hyvinkin tulla eteen energian kulutuksen kanssa. Uusi teknologia on pitkälti vähemmän energiaa kuluttavaa ja monasti yksi laite (kuten kännykkä) korvaa lukuisia muita sähkölaitteita. Suomessa myös vanhan raskaan teollisuuden siirtyminen vähitellen halvan työvoiman maihin aiheuttaa energiantarpeen vähentymistä. Uusi teollisuus, kuten ympäristö- ja teknologiateollisuus kuluttaa energiaa vain murto-osan siitä määrästä, kuin esimerkiksi metsä- ja metalliteollisuus. Jatkuvan kasvun utopia siis jäänee utopiaksi. Realistinen ajattelu huomaa jatkuvan kasvun toteuttamisenkin mahdottomaksi. Etenkin uusiutumattomilla luonnonvaroilla pelaava energiantuotanto törmää hyvin nopeasti maapallon rajallisiin resursseihin. Tästä pääseekin oivallisesti aasinsiltaa pitkin uusiutuviin energianlähteisiin. Kuten edellisessä kappaleessa totesinkin, luonnonvarat pallollamme ovat varsin rajalliset. Esimerkiksi öljyn jatkuva käyttö energiantuotannossa (etenkin lämmityspuolella ja liikenteessä), aiheuttaa ongelmia, joista harvoin puhutaan. Me käytämme öljyä sellaisella nopeudella, että öljyvarojen määrät hupenevat uhkaavaa vauhtia. Öljyä käytetään kuitenkin muuhunkin kuin energianlähteenä. Yksi hyvä esimerkki on muovi. Katsastakaapa nopeasti ympärillenne ja laittakaapa merkille kuinka monessa paikassa on käytetty muovia. Kun öljy alkaa vähenemään, sen vaikutukset alkavat näkymään muidenkin tuotteiden kuin vain polttoaineen hinnoissa. Me käytämmekin nyt koko maapallon öljyvarantoja muutaman sukupolven aikana niin tehokkaasti, että yhdellekään meitä seuraavalle sukupolvelle ei jää paljoa jäljelle (tämä trendi on tosin näkyvissä kaikissa maapallon resursseissa - eipä ole hääviä syntyä tulevaisuudessa). Tulevaisuudessa suurin kehityksen este tuleekin olemaan resurssipula. Hienoja keksintöjä kyllä olisi, mutta ei ole aineita millä niitä toteuttaa. Uusiutumattomista energianlähteistä (mm. turve, kivihiili, maakaasu, öljy, uraani) tulisikin siirtyä mahdollisimman pikaisesti uusiutuviin energianlähteisiin (mm. tuuli, aurinko, biomassa, puuhake, vesi). Lisäksi energiatuotannon epätasaisuutta voitaisiin tasata vetyvarastoinnilla. Siinä sähkön ylituotanto johdetaan veteen, joka hajoaa vedyksi ja hapeksi. Vety johdetaan säiliöön, josta se voidaan ottaa käyttöön polttamalla, jolloin vapautuu energiaa. Sähkön ylituotantoa on tälläkin hetkellä, sillä sähköntuotanto pysyy niin kesät kuin talvet, ja niin yöt kuin päivätkin samana, mutta sähkönkulutus puolestaan vaihtelee kesän/talven, yön/päivän osalta. Sähköä siis joudutaan tuottamaan suurimman mahdollisen kulutuksen periaatteella, jotta energiapiikit eivät kaataisi järjestelmää. Muuna aikana ylijäämäsähkö menee harakoille. Tämän energiamäärän voisi siis hyvin varastoida vedyn muotoon. Valtion energiaratkaisut ovat kuitenkin viime aikoina olleet hyvin yksisuuntaisia: lisää ydinvoimaa. Kun viidettä ydinvoimalaa alettiin puuhaamaan, uusiutuvien energiantuotantomuotojen kehitys tyssäsi käytännössä katsoen paikoilleen. Lisäydinvoiman rakentaminen onkin aiheuttanut sen, että uusiutuvien energianlähteiden kehittämistä ei ole nähty tarpeelliseksi. Tällä tavalla jos jatketaan, uusiutuvien energianlähteiden esiinmarssia on turha odottaa. Paras tapa tukea uusiutuvia energianlähteitä on lopettaa puheet uusista ydinvoimaloista ja alkaa puhua vaikkapa uusista tuulivoimapuistoista.
|
Kuvat kirjasta: Kestävää hyvinvointia ilmastonsuojelulla. |
