|
|
Vaaliteemani jakautuvat viiteen osaan: ilmasto, opiskelijat, kestävä kehitys, yhteisöllisyys ja luonnon monimuotoisuus. Näistä kaksi ensimmäistä, ilmasto ja opiskelijat, ovat muodostuneet pääteemoikseni. Alla lyhyt selitys teemoistani. Osasta teemoistani löytyy myös laajempaa tietoa alustuksen yhteydestä. Olen nostanut vaaliteemoistani tärkeimmäksi ilmastopolitiikan. Syy sen tärkeydellekin on ilmeinen. Meidän sukupolvemme tulee viitoittamaan omilla valinnoillaan ja päätöksillään maapallomme tulevaisuuden. Jos härkää ei uskalleta tarttua kunnolla sarvista, niin pystymme korkeintaan sysäämään yhä hankalammiksi muodostuvia päätöksiä tulevaisuuteen. Tämän hetken hallituksen sanahelinällä ei tulla ilmastokysymyksiä ratkomaan. Tarvitaan huomattavasti intohimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Ilmastopolitiikassa nousee kaksi osa-aluetta ylitse muiden: energia- ja liikennepolitiikka. Usein annetaan myös ymmärtää, että jos ilmastokysymyksiin puututtaisiin kunnolla, Suomen talous kokisi suuren taantuman. Harvemmin huomioidaan, että mitä kauemmin ilmastoratkaisuja pidennetään, sitä suuremmiksi kulut muodostuvat tulevaisuudessa. Pitkä viivyttely tulee aiheuttamaan suurlaman jonka rinnalla mahdollinen taloudellinen taantuma tuntuu lasten leikiltä. Onko ilmastonmuutoksen ehkäisy siis kallista? Opiskelijapolitiikan puolella ei ole voinut kuin päätään pyöritellä, kun on seurannut, miten opiskelijoita syytetään milloin laiskottelusta, milloin työnteosta, milloin työvoimapulasta ja eläkeiän nostosta, milloin jopa siitä, että opiskellaan liikaa. Tuntuu siltä, että mikä tahansa ongelma on, niin siitä kannattaa syyttää opiskelijoita. On minusta luonnollista ja toivottavaakin, että opiskelijat tässä vaiheessa nousevat vaatimaan oikeuksiaan. Vuonna 1992, eli lamanvuosina, opiskelijoille luotiin nykyinen opintotukijärjestelmä. Tämän jälkeen opintoraha on pysynyt samana, vaikka rahan markkina-arvo on laskenut 20 % noista ajoista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtio maksaa 20 % vähemmän opintorahaa, kuin vuonna 1992. Opintorahaa tuleekin nostaa vähintään 15 % ja tämän lisäksi tuki pitäisi kiinnittää vuosittaiseen korotusindeksiin. Tällä tavoin tulevaisuudessa ei enää jouduttaisi näin huonoon tilanteeseen, kuin missä nyt ollaan. Sanottakoot vielä, että työttömyystuet ja eläkkeet saavat vuosittaiset indeksikorotukset. Me opiskelijat olemme siis täysin eriarvoisessa osassa näihin tukiryhmiin nähden. Opiskelijoita ei myöskään kannata pakottaa elämään lainaksi.Kestävästä kehityksestä puhuttiin kohtalaisen paljon menneinä vuosina, mutta sitten joku päätti että termi oli aikansa elänyt ja keskustelu kestävästä kehityksestä tyssäsi sitten siihen. Julistankin nyt kestävän kehityksen paluun alkaneeksi! Kestävä kehitys pitää sisällään moninaisen asiakokonaisuuden. Sen perustana on, että yhteiskuntaa kehitetään eteenpäin kaikelta osin kestävästi huomioon ottaen ympäristönäkökohdat, sosiaaliset näkökohdat ja taloudelliset näkökohdat. Tällä hetkellä painopiste näiden kolmen asian hoidossa on painottunut vaarallisen paljon taloudellisten näkökohtien tarkasteluun. Nämä kolme näkökohtaa tulisi kuitenkin ottaa huomioon yhtä suurella painoarvolla. Mitä enemmän yhtä aluetta painotetaan, sitä enemmän toiset kaksi aluetta kärsivät. Eiköhän olisi aika tarkastella asioita vähän laajemmin kuin vain talouden kautta! Elämme nykyään yhteiskunnassa, missä yksilökeskeisyyttä arvostetaan ylitse muiden. Jos minulta kysytään, niin mielestäni tästä ajatusmallista tulisi päästä tavalla tai toisella eroon. Yhteisöllisyys oli Suomessa vielä muutama vuosikymmen sitten kova juttu. Hyvänä esimerkkinä 70-luvun energiakriisi, jolloin Kekkonen totesi, että koko kansakunnan tulisi ryhtyä energiansäästötalkoisiin ja näin kansa myös teki. Jos nykyinen valtionjohto sanoisi, että energiaa tulisi säästää, lähtisivätkö ihmiset mukaan samalla tavalla kuin tuona kultaisen 70-luvun aikana? Ihmisiä tulisi kannustaa entistä enemmän erilaiseen kansalais- ja kerhotoimintaan. Tätä kautta ihmiset pääsisivät tuntemaan olevansa osa isompaa kokonaisuutta, joka myös pääsee maaliinsa puhaltamalla yhteen hiileen. Erittäin tärkeätä olisi saada lapset kiinnostumaan erilaisesta yhteistoiminnasta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yhteiskunnassa, jossa ihmiset huolehtivat toinen toisistaan ja pyrkisivät tavoitteisiin yhteistuumin, olisi huomattavasti vähemmän sosiaalisesti syrjäytyneitä ja masentuneita ihmisiä. Eikö tämäntapainen yhteiskunta olisikin tavoittelemisen arvoinen. Suomea pidetään usein luonnonsuojelun mallioppilaana ja jokainen suomalainen tietää, että Suomessa metsää kasvaa enemmän kuin sitä kaadetaan. Kaikki tuntuukin olevan aivan kunnossa! Jos olet tätä mieltä, niin olet pahasti (talous)metsässä. Suomessa on toki metsää, mutta kun aletaan puhua luonnon monimuotoisuudesta, eli käytännössä siitä, kuinka monta eliölajia metsissämme viihtyy, ei Suomella ole hurraamista. Suomen metsistä 95 % on muutettu tavalla tai toisella joko luonnontilaisista soista, kosteikoista, sekämetsistä tai aarniometsistä, pahasti sanottuna puunkasvatuspelloiksi. Vain 5 % maamme metsistä on jonkinasteisesti suojeltu. Eli toisin sanoen olemme menettäneet 95 % Suomen alueiden monimuotoisuudesta. Lajipuolella tämä tarkoittaa raa'asti arvioiden sitä, että n. 50 % Suomen alkuperäislajeista on joko kuollut sukupuuttoon tai niiden esiintymät ovat vaarantuneet. Pitkällä tähtäimellä luku tulee olemaan lähellä 95 %. Samainen ongelma on entisten soiden, kosteikkojen ja metsien muuttaminen pelloiksi. Maa- ja metsätalous onkin mullistanut Suomen alkuperäisluonnon varsin perinpohjin. Asiaa pahentaa vielä se, että suomalaiset tuntuvat olevan harvinaisen innokkaita tieverkoston rakentajia. Tämä pirstoo jäljellä olevat yhtenäiset metsät tilkkutäkeiksi ja omalta osaltaan heikentää lajien mahdollisuuksia liikkua alueelta toiselle. Jotta tulevatkin sukupolvet tietäisivät mitä sanat metsä, suo ja kosteikko käytännössä tarkoittavat, on toimiin ryhdyttävä heti. Tämä tarkoittaa uusien alueiden rauhoittamisia, luomumetsätalouden lisääntymistä, lisätiehankkeiden hautaamista, biopolttoainekeskustelun järkeistämistä, turpeen käytön vähentämistä, kosteikkojen ja soiden ennallistamista, ja metsäteollisuuden vähentämistä (tosin tämä tuntuukin olevan jo käynnissä teollisuuden siirtyessä sinne missä kulutus on).
|
|
